Tänään sää oli yhtä aurinkoinen kuin eilen, muttei enää tuullut yhtään niin paljon. Ulkona tarkeni hyvin jopa hupparissa. Ilmastonmuutos, moi. Startattiin majapaikasta jo kymmenen aikaan ja suunnattiin samaisille metsästysmaille kuin eilenkin.
Ensimmäinen pysähdyspaikka oli kuitenkin eräs koski, jolla koskikaroja tapaa aina. Eilisestä poiketen oikein pysäytettiin auto ja jalkauduttiin. Ja kyllä kannatti, sillä koskikara oli rakentamassa pesää sillan alle!
Kun karautettiin metsästyspaikan pihaan ja astuttiin ulos autosta, kohotin katseeni ylös taivaalle ja hihkaisin innosta. Suoraan päidemme yli liisi vain muutaman kymmenen metrin korkeudella jalohaukka, jonka sain niin täydellisesti kiikariin ettei mitään rajaa. En sitä hetimmiten tunnistanut, mutta kun lintu asettui lekuttelemaan paikalleen ja sain samaan aikaan tunnistusapua, haukka osoittautui tuulihaukaksi. Mahtava yllätys!
En ehtinyt edes palata tuulihaukkaa tarkkailemasta, kun minulle jo huudettiin, että järven yllä korkealla lentää joku iso lintu, juuri ja juuri silmillä erotettavissa. No siellähän ne eilen kauan odotetut merikotkat olivat. Pystyin kiikarin avulla havaitsemaan myös toisen yksilön. Tuntomerkkejä nyt ei sinänsä näkynyt, mutta havainto ei ole alueelle mikään uusi. Lisäksi sattui vielä niin täydellisesti, että toinen kotkista ilmestyi myöhemmin kahteenkin otteeseen sellaiselle etäisyydelle, että saatoin tarkkailla sitä tarkemmin kiikareilla. Merikotkan erottaa maakotkasta erityisesti kiilamaisen pyrstön avulla (maakotkalla on pidempi ja tasakärkinen).
Eli koskikara, check, merikotka, check! Olin aivan loistavalla tuulella. Mutta loistavat havikset eivät loppuneet tähän: rantasaunan terassilla istuessani kuulin kuovin huudon, ja tarkkailin sitten isokuovin lentoa hetken aikaa kiikareilla. Tälle keväällä uusi havis eli havainto oli myös pyy, jonka bongasin eräässä niemenkärjessä reisiäni myöten lumessa kahlatessani (pitihän sitä jotain fyysistä aktiviteettia itselleen keksiä). Se lehahti yllättäen kuusen alta pakolentoon tukkatöyhtö harallaan.
Loistava päivä. Vielä kun oli tosiaan niin lämmin, että pihalla tarkeni hupparissa ja farkuissa. Jäät sulivat silmissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti