Jäätävä tuuli. Kevät on jo pitkällä Etelä-Suomessa, mutta kun lähtee linnustamaan, täytyy päälle pukea villapaita, jykevä takki ja vielä toppaliivi. Oli muuten ensimmäinen kerta, kun ei tullut linturetkellä kylmä, vaikka tuulen takia piti välillä kulkea kaksin kerroin. Mukaan lähti myös ei-niin-linnuista-innostunut sisko, joten olipahan joku, jolle esittää, että tiesi, mitä teki.
Hurautettiin Pyhäjärven rantaan aaltoja kattomaan, sillä linnut olivat valinneet viisaasti suojaisemmat paikat. Jotain tuli kuitenkin nähtyä: kanadanhanhipariskunta päästi kymmenen metrin päähän, ja kyhmyjoutsenpari tuli tunnistettua kiikareiden avulla. Tulipahan sekin laji ekaa kertaa nokan alle! Tarkkailtiin myös eroja telkän ja sinisorsan lentotavoissa.
Oli huono valinta ajaa itse autoa, kun mieltä tuppasi kiinnostamaan kaikki muu edessä olevaa tietä lukuunottamatta (paitsi jos sen yli sattui joku lintu lentämään). Tuli mieleen ne kerrat, kun lapsena huusi isälle, että "kato eteesi", kun mies yritti osoitella meille milloin mitäkin sirputtajaa milloin mistäkin kuusenlatvasta tai pellonpientareesta. Niin mitkä omenat?
Järvenrannan lisäksi tuli tarkkailtua pellonposkia. Pyysin siskoa laskemaan pellolla olleita korppeja samalla, kun yritin itse keskittyä ajamiseen, mutta pyyntö oli huono, kun toinen ei tiedä, miltä naakka näyttää ts. ei tiedä, mitä lintuja laskee. Ei meillä siellä kaukana pohojosen susirajjoilla mittään naakkoja ole. Mutta metsähanhet sentään tunnistettiin, vaikka minulla niihin enemmän intoa oli kuin seuralaisellani. Oikein salavihkaisesti yritin lähestyä parvea kuivassa rapisevassa heinikossa kompuroiden, ja kuin ihmeen kaupalla hanhet pysyivät paikallaan... Ei sillä, varmuuden vuoksi niistä piti ottaa kuva ja tarkastaa sitten koneelta käsin, että olivathan ne nyt aivan varmasti niitä taigametsähanhia. Samaisesta parvesta oli muutama päivä aikaisemmin bongattu myös pari tundrahanhea, mutta sellaiseen lajimääritykseen eivät minun eivätkä kiikarini kyvyt riittäneet.
Tulipa vielä Köyliöjärvenkin rannalla pyörähdettyä, mutta koska en ollut tajunnut katsoa järven lintutilannetta etukäteenTiirasta, kansallisesta lintupalvelusta, missasin vaikka mitkä vesisiivekkäät. Hienosti bongasin kauempana rannasta valkeana hohtavan laulujoutsenen, mutta kiikareiden avulla näin muista linnuista vain mustia täpliä. Ja mokomat suomalaiset mökkikansalaiset olivat totta kai asuttaneet kaikki vähänkin kulkukelpoiset rantakaistaleet, joten eipä niitä siivekkäitä sitten päässyt miltään suunnalta lähestymäänkään. Jäi nyt sitten kaiken maaliman sotkat ja sorsat näkemättä tältä päivää.
Things to do: osta pro-kiikarit, niin tunnistat linnut ehkä kauempaakin kuin viidenkymmenen metrin päästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti