Tänään oli taas luvassa matka eteläisemmille laitumille. Rinkkaan pakkautui tiiviisti mukaan sekä kiikari että kaksi lintuopasta. Kaikille on tullut käyttöä.
Pihapiirissä laulaa kauniisti kaksi punarintaa. Västäräkit ovat hullunkurisia pyrstönsä heiluttajia, kun hyppelevät menemään niin pihakiveyksillä, katonharjoilla kuin jo vihertävällä nurmellakin. Myös punakylkirastaan visertelyä on ollut hauska kuunnella. Tulipa myös etsittyä männiköstä kaksi toisiaan kutsuvaa hömötiaista. Oli niin kummallinen piipitys, että oli pakko ottaa lähde selville.
Automatkalla peltojen yli lensi nuori maakotka. Siipien vaaleat laikut olivat selvästi nähtävissä, vaikka kirosinkin jälleen itseäni siitä, että unohdin katsoa linnun pyrstön muotoa. Ehkä sitä oppii, kun tarpeeksi monta kertaa mokaa!
Ehdin myös (liian pikaisesti) käväistä läheisellä lintujärvellä tsekkaamassa tilanteen. Härkälintujen mylvintä oli hyvin vakuuttavaa kuunneltavaa, en ole kyseisiä lintuja aiemmin tavannut! Järvellä uiskenteli myös isokoskelopariskunta, telkkiä, yksinäinen kyhmyjoutsen sekä melkoisesti lokkeja. Kauempana näkyi myös paljon lintuja, mutta niitä ei kiikarilla erottanut. Alkoi tehdä mieli kaukoputkea. Rannassa tsirputti kauhea määrä peippoja, sinitiainen oli asettumassa aloilleen linnunpönttöön eikä mustarastaspariskunta tahtonut millään lähteä rantavarvikosta liikkeelle, vaikka kävelin aivan vierestä. Rastaita täällä kyllä näkyy vaikka millä mitalla.
Täällä päin on viime päivien aikana havaittu kattohaikara. Huomiselle on siis tekemistä tiedossa! Jonkun pitäisi kyllä lähteä kuskiksi, sillä minä + lintuinnostus + autolla ajaminen = vaarallinen yhdistelmä. Toisinaan peräkylillä on jopa liikennettä. Pitäisi hankkia sellainen autokoulukolmio auton takalasiin, niin tietäisivät varoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti