Partioaitan Retkipäivät. Ystävä mainitsi niistä. Piti käydä vilkaisemassa. Ihan muuten vain, kun ei ole putiikissa taas hetkeen tullut käytyä. Mitään tarvetta ei millekään ollut, paitsi retkikeittimen polttimen liekinrajoittimelle. Varustetilanteeni alkaa olla jo hyvä.
Liikkeessä oli tusinoittain oransseja alennuslappuja. En ole kova shoppailija enkä kauheammin välitä rättikaupoista. Retkeilyliikkeissä (ja kirjakaupoissa) aikaa taas saa vierähtämään hetken jos toisenkin, vaikkei mitään aikoisi edes ostaa. No, tuttuun tapaan tsippailin liikkeen takaosaan, jossa olen viimeisen puolentoista vuoden ajan käynyt kuolaamassa Fjällravenin vaellushousuja, joita kaveripiirissäni näkee yhdellä jos toisellakin. Ne ovat kuitenkin olleet aina niin järkyttävän hintaisia, etten iki maailmassa ole edes harkinnut hankkivani itselleni sellaisia.
Toisin kävi tänään. Ensimmäinen lappu ilmoitti hinnaksi vain 89 euroa. Toinen tarjosi housuja 109 eurolla. Vertailin hintoja mielikuviini siitä, että Fjällravenin uusista malleista saa pulittaa helposti yli 200 euroa, joten hinnat vaikuttivat luonnollisesti varsin edullisilta. Kyseessä oli varmaan jotain vanhoja malleja, joita haluttiin kaupata pois uusien tieltä.
Pyörin rekkien välissä hetken aikaa osaamatta päättää, mitä tekisin. Fjällravenin housut! Suht edullisesti! Fjällravenin housut. Retkeilyihmiset ehkä ymmärtävät, millainen kulttimaine Fjällravenin tuotteilla varustehifistelijöiden parissa on. Laatu on hyvin kestävää ja kun hampaita kiristelevän hinnan on kerran pulittanut, tuote kestää läpi elämän. Investoin toissa talvena Fjällravenin rinkkaan, joka luonnollisesti oli koko Partioaitan kallein reppuhökötys, mutta en ole katunut päätöstäni kertaakaan. Rinkka oli uusinta mallia ja sopii selkään niin täydellisesti että.
Oman rinkkahypetykseni lisäksi olen retkeilykavereilta kuullut, kuinka hyvää ja laadukasta kamaa myös Ketun housut ovat. Fjällravenilla on oma kangasmateriaalinsa, G-1000, joka on mm. tuulenkestävä, vettä hylkivä ja hyvin kestävää materiaalia. Housut käsitellään grönlantilaisella vahalla, joka takaa kovemmankin luokan vedenpitävyyden. Juuri tuo vedenpitävyys minua houkutti, sillä harrastan vaeltamista myös syksyn vetisissä olosuhteissa, jolloin harmittaa kuljettaa rinkassa mukana ylimääräisiä goretex-housuja, kun jalassa olevat pökät imaisevat veden itseensä, vaikka kuivuvatkin normaalia kangasta nopeammin. Elokuun lopussa olisi taas luvassa reissu Sarekiin, Luoteis-Ruotsiin, ja siihen aikaan vesisateilta ei voi välttyä.
Niinpä sitten löysin itseni sovituskopista ainakin kuusien housujen kanssa. Tästä puolitoista tuntia myöhemmin olin päässyt kassalle asti. Puoleentoista tuntiin mahtui kaikkien housujen sovittaminen ainakin kolmesta, myyjän häiriköiminen, ystävän konsultoiminen puhelimitse, housujen hyvin pitkä tuijottaminen ja poissulkumenetelmien, plussien ja miinusten syvällinen pohtiminen, sovistuskierroksen uusiminen ja lopulta päätökseen tuleminen. Ei ollut helppo pistäytyminen eikä ollut hätiköidysti tehty päätös.
Kettuhousuneitsyys menetetty. Jotkut hurraavat, jotkut paheksuvat. Nyt toivon kovasti vesisateita, että pääsen testaamaan uusia lemmikkejäni.
Vaikka tässä viestissä hypetetäänkin kettumerkkiä oikein olan takaa, tämä merkintä ei (valitettavasti) ole maksettu mainos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti