Viikonlopun kaunis lohduttava, harmaa ja hieman sateinen keli houkutteli viimein eilen illalla astumaan asunnon ovesta ulos. Tuumasin käyväni viereisen järven rannalla katsomassa, olisiko mitään mielenkiintoisia lintuja ruokailemassa, ja otin kiikarit taskuun.
En ehtinyt edes rantaan asti ennen kuin jo tuli kiire kaivaa kiikareita esille. Rantapuissa ja -risukoissa hyppi joitain pikkulaulajia, sellaisia tyypillisiä puolen nyrkin kokoisia hailakan harmaanruskeita palloja, joilla on mahdollisesti vähän keltaista päässä tai kyljissä. Ja joita on olemassa lie kuinka monta tusinallista. Nämähän ovat niitä lintuja, jotka tyypillisesti tunnistetaan laulun perusteella, koska niitä on niin vaikea erottaa luonnossa sekä toisistaan että ylipäänsä saada kiikarin päähän. Todennäköisin veikkaukseni oli pajulintu, koska niitä on Suomessa suunnilleen yhtä paljon kuin peippoja (= kaksi Suomen yleisintä lintulajia), mutta vaikka muuten rantakoivikko lauluista kajahtelikin (ihmeen äänekästä vielä seitsemän jälkeen illalla), pajulinnulle tyypillistä säveltä en kyennyt erottamaan.
Olin jättänyt aivoni kotiin ulos lähtiessäni, sillä lintukirjat olivat jääneet matkasta. Looginen juttu, kun lähtee katselemaan lintuja. Tuumasin hetken verran että mitäs nyt, mutta ravasin sitten kuuliaisesti kotia tarvikkeet hakemaan. Eipä ne linnut siihen ajassa olisi ehtineet minnekään kadota - rantaruovikossa kun vielä oli jotain kahlaajiakin.
Minulla on tällä hetkellä käytössäni kaksi lintukirjaa, joista toinen on omani (yli kymmenen vuotta sitten lahjaksi saatu varsin kattava opus, jolle viimein tulee käyttöä) ja toinen ystävältä lainassa. Lisäksi samainen ystävä on hyvin ystävällisesti lainannut minulle toiset, ei käytössä olevat kiikarinsa, joita ilman olisin enemmän kuin kala kuivalla maalla. Valitettavasti kyseiset kiikarit ovat syystä statuksella "ei käytössä", sillä niiden laatu on luokkaa "lintuharrastajan ensimmäiset budjettikiikarit" ja käyttömukavuus siis ei niin miellyttävä, nopea tai käytännöllinen. Ne toimivat erittäin kiitettävästi, kun lintu pysyy paikallaan ja etäisyys siihen on vain muutama kymmen metri. Lisäksi täytyy olla useampi minuutti aikaa säätää kiikareiden hyvin herkkää tarkkuutta niin, että linnun kykenee erottamaan kaiken suttuisuuden ja epätarkkuuden läpi. Ja jokainen lintuharrastaja tietää, että tällaisia tilanteita tulee vastaan liian harvoin...
On siis sanomattakin selvää, etten lintua kiikarin päähän kovin kauaksi aikaa saanut. Sen verran ehdin niitä tiirailla, että sain selvitettyä muutamia värituntomerkkejä (joista ei ollut juuri mitään apua), mutta siihenpä se sitten jäikin. Jonkin aikaa hiiviskelin märällä metsämaalla (kerrankin ei kulkuni kuulunut kilometrin päähän, kun sade oli kostuttanut maan) puusta puulle, mutta aina ne pikku pörriäiset pyrähtivät puuta kauemmas tai lensivät näkymättömiin. Hieman kismitti.
No, lopulta kuitenkin onnistuin kuulemaan yhden ainoan säkeen pajulinnun laulua, mutta koska se kuului toiselta suunnalta kuin missä olin lintuja tarkkaillut, totesin varmaksi havainnoksi vain yhden yksilön, kun en niitä viittä muuta uskaltanut lähteä määrittämään.
Rannassa olleet kahlaajat olivat liroja. Kiikareilla niitä en olisi saanut tunnistettua, mutta jälleen tuli avuksi laulu. Liroa on vaikea erottaa mm. metsäviklosta, mutta niillä on kummallakin tunnusomaiset äänet. En sitten tarkkaillut niitä sen kauempaa, kun kiikarin tarkkuus tuli vastaan.
Lisäksi bongasin kaksi käpytikkaa kahden kuusen latvasta. Meinasi kiikareiden kanssa taas hermo lähteä useampaan kertaan, mutta onneksi linnulla oli niin kiire päästää kimeän metallisia kutsuääniään (toinen lehahti jonkin ajan päästä toisen kuusen nokkaan), että se pysyi paikoillaan hyvinkin kauan. Piti nimittäin hakemalla hakea sitä punaista perää...
Löytääppä harrastus, josta ei saa aikaan kiivasta välineurheilua. Aloitteleva lintuharrastaja kun tarvitsee enemmän kuin hyvät kiikarit surkeita havaintotottumuksiaan kompensoimaan. Sitä voi itsekseen sitten rantaruovikon märässä sammalikossa seistessään tuumia, että haluanko kuolla rikkaana vai tunnistaa tuon linnun.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti